F-35A-hävittäjät laskeutuivat Rovaniemen tukikohtaan viime viikolla pitkän siirtolennon jälkeen. Paikalla oli parisataa innokasta paikallista. Koneiden saapumista pystyi seuraamaan verkon striimausten avulla.
Toisin oli kolme vuosikymmentä sitten, kun ensimmäiset Hornet-hävittäjät saapuivat Suomeen. Silloin Pirkkalan tukikohdassa oli tuhatmäärin ihmisiä. Se oli varsinainen kansanjuhla.
USA:ssa Hornet-lentäjäkoulutuksen saaneet Heikki Kumpulainen (vas.), Kim Jäämeri, Jarmo Lindberg, Jari Mikkonen ja Arto Hyvätti ensimmäisten Suomeen saapuneiden Hornetien vastaanottotilaisuudessa Pirkkalassa marraskuussa 1995. LEHTIKUVA / MARTTI KAINULAINEN
Neljä ensimmäistä kaksipaikkaista Hornetia lennettiin suoraan St. Louisista Missourista noin kymmenen ilmatankkauksen avulla Pirkkalaan. Silloinkin oli ollut hieman jännitystä ilmassa, kun edellisellä viikolla harjoituslennolla yhden koneen ilmatankkauspuomi oli vaurioitunut, mutta se saatiin korjatuksi ennen tärkeää siirtolentoa.
Koneita lensivät Yhdysvaltojen merivoimien ja merijalkaväen ohjaajat. Monet ovat jälkikäteen luulleet, että me Kaliforniassa koulutetut suomalaislentäjät olisimme ne lentäneet, mutta niin se ei ollut. Olin ilmavoimien lentokoulutuspäällikkönä esittänyt 1994, että jättäisimme USA:n koulutuksesta väliin ilmatankkaus- ja lentotukialuskoulutuksen sekä kalliiden täsmäpommien käytön. Näin saimme 13 ohjaajan sijasta 15 koulutukseen USA:ssa. Tämä oli tärkeää, jotta saimme ajettua kotimaisen kyvyn mahdollisimman nopeasti ylös.
Kulttuurin muutos oli suuri 1990-luvun puolivälissä. Neuvostoliitto oli romahtanut 1991 ja Esko Ahon hallitus oli tehnyt Hornet-päätöksen keväällä 1992. Neuvostovalmisteisista MiG-hävittäjistä ja ruotsalaisista Drakeneista siirryttiin amerikkalaishävittäjiin. Esko Aho on hyvin todennut, että itse hankintapäätös ei ollut poliittinen, mutta sen seurannaisvaikutukset olivat turvallisuuspoliittisia. Minusta se on hyvin sanottu.
Minulle annettiin MiG-lentäjänä tehtäväksi muuttaa Draken-laivue Hornet-laivueeksi. Siinä oli vaikeusastetta ja kulttuurinmuutosta kerrakseen. Marraskuisessa hämärtävässä illassa katselin, kun upouudet Hornetit rullasivat Pirkkalan kolmoshallin platalle juhlakansan eteen. Tiesin, että edessä olisi suuri urakka, mutta en ehkä kuitenkaan osannut hahmottaa kuinka suuri.
Nyt olemme samassa vaiheessa. Ensimmäiset hävittäjät tulivat maahan. Ilmavoimilla on taas edessään suuri urakka, mutta ei enää niin dramaattinen kuin kolme vuosikymmentä sitten. Olemme tehneet jo pitkään menestyksellistä yhteistyötä Yhdysvaltojen ilma- ja merivoimien kanssa. Nyt muutoksessa ei ole sen kummempaa dramatiikkaa - vain pahuksen paljon ammattilaisten työtä uudella tavalla vaativassa turvallisuusympäristössämme. Me kyllä osaamme hoitaa tämänkin homman.